Työpaikan vapaamatkustajat ja pääneuvottelujärjestöt

Työpaikan vapaamatkustajat ja pääneuvottelujärjestöjen rooli

Moni ei tule ajatelleeksi työpaikkojen ammattiyhdistysten roolia. Paljon on ennakkoluuloja iskostunut ajatuksiimme vuosien varrelta ja ihan aiheestakin. Muistamme hyvin vappumarssit punalippuineen. Nyt toreilla marssivat vastakkain ääriliikkeet punaisine ja mustine lippuineen. Henkilöjärjestöön kuuluminen tai siinä toimiminen ei ole kuitenkaan poliittista toimintaa, vaikka se usein leimataan vasemmistolaiseksi toiminnaksi. Neuvostoliitto on kaatunut jo ajat sitten ja nyt valtaa pitää Putin hamaan loppuun asti. 

Työntekijöiden järjestäytymisaste on pitkään ollut laskussa. Halutaan siis tietoisesti olla järjestäytymätön työntekijä. Ja onhan se pieni taloudellinen etukin, jos maksaa vain työttömyyskassan jäsenmaksun. 

Todellisuudessa järjestäytymätön työtekijä on työelämän vapaamatkustaja. Joku neuvottelee työajat, palkkauksen periaatteet, lomat, työsuojelun yms. Se joku tekee asiat puolestasi ja joutuu myös maksamaan siitä jäsenmaksun muodossa. Jäsenmaksu on vielä vähennettävissä verotuksesta, vaikka ei isoista summista puhutakaan. Järjestötoiminta ei yleensäkään kiinnosta vapaamatkustajia, kun on totuttu saamaan kaikki valmiista pöydästä jo nuoresta alkaen.

Väittäisin että isommat työnantajat olisivat vaikeuksissa, jos kaikista asioista pitäisi sopia yksilötasolla. Pienillä yrittäjillä asia on helpompi, mutta hekin kaipaavat yleissopimuksia. Järjestöillä on iso yhteiskunnallinen rooli. Siinä roolissa pitää osata myös käyttäytyä.

Paikallistasolla saattaa olla intressit ja ajatukset ihan erit kuin pääneuvottelujärjestöllä. Pääneuvottelujärjestöt pelkäävät asemansa oikeutuksen puolesta ja ovat siksi valmiita käyttämään koviakin keinoja asemansa turvaamiseen. Välillä mennään vähän yli asioiden tärkeysjärjestyksessä, kun aletaan lakkoilemaan. Tämä oli näkyvissä taas näissä kiky-neuvotteluissa. Tähän saattaa myös liittyä ammattiyhdistysliikkeiden taloudelliset asiat ja isot omaisuuserät mm. kiinteistöt. Oma lukunsa on myös näiden järjestöjen verovapausoikeudet. En puutu siihen nyt.  

Järjestöasia ei kiinnosta yksittäistä ihmistä ja vastaavasti pääneuvottujärjestöä ei kiinnosta yksittäinen ihminen. Ei sen näin pitäisi mennä. Pitäisikö luoda järjestelmä joka mahdollistaisi sitoutumattomien järjestäytyä ja sopia asioita paikallisesti suoraan työnantajien kanssa?

Lopputulemana totean että, järjestäytymätön työtekijä on työelämän vapaamatkustaja, mutta ymmärrän heitä hyvin, kiitos pääneuvottelujärjestöjen lyhyt näköinen ajatuskanta.

Kirjoittaja toimii henkilöstöjärjestön luottamusmiehenä 1.5.2020 asti.